Sara Hildénin taidemuseon näyttely loi katsauksen Berlinde De Bruyckeren koskettaviin teoksiin. Suomen sisällissodan muistovuonna järjestettävä näyttely tarjoaa mahdollisuuden ihmisen kärsimyksen ja haavoittuvuuden kohtaamiseen.

Belgialainen Berlinde De Bruyckere (s. 1964) on kuvanveistäjä ja maalari. Hän asuu ja työskentelee synnyinkaupungissaan Gentissä, Flanderissa, jossa käytiin ensimmäisen maailmansodan tuhoisimpia taisteluita. In Flanders Fields Museum tilasi taiteilijalta teoksen (2000). Siinä kuolleet hevoset, sodan viattomat uhrit, olivat metafora kärsimykselle ja ihmisen elämän päättymiselle. Samaan teemaan liittyvä teos esitettiin kolme vuotta myöhemmin Venetsian biennaalissa. Näyttely oli De Bruyckeren taiteellinen läpimurto. Hän on jatkanut aiheen parissa edelleen. Sara Hildénin taidemuseossa hevosaiheiset veistokset muistuttivat Suomen sisällissodan tapahtumista sata vuotta sitten.

De Bruyckeren tuotannossa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Taiteilija etsii kauneutta asioista, jotka koetaan menetyksinä, ja hän käsittelee teoksissaan ihmisyyteen liittyviä vaikeita ja kipeitäkin asioita. De Bruyckere haluaa taiteensa tarjoavan myötätuntoa ja lohtua. Lähtökohtia ovat maalaustaiteen historia ja kristillinen ikonografia, kirjallisuus ja antiikin mytologia.

De Bruyckere on työskennellyt vahalla vuodesta 1996. Taidemaalarin koulutus näkyy vahaveistosten monissa värikerroksissa. Esikuvina ovat olleet erityisesti renessanssitaiteilija Lucas Cranach vanhemman (1472–1553) maalausten taidokas ihon ja lihallisuuden kuvaus.

Vuonna 2013 De Bruyckere valittiin Belgian edustajaksi 55. Venetsian biennaaliin teoksella Kreupelhout–Cripplewood, 2012–2013, joka valmistui yhteistyössä Nobel-palkitun kirjailijan J. M. Coetzeen kanssa. Jättiläismäinen kaatunut jalava, joka on maalattu lihaa jäljittelevin värein ja joka on siteissä kuin haavoittunut ruumis, viittaa Venetsian suojeluspyhimykseen, puuhun sidottuun ja nuolien lävistämään Pyhään Sebastianiin. Marttyyri esitetään taidehistoriassa usein vailla kipua, autuas ilme kasvoillaan. Näyttelyssä esillä ollut veistospari Embalmed–Twins I–II, 2017 jatkaa teemaa. Se pohjautuu toisiinsa kietoutuneisiin, myrskyssä kaatuneisiin jalavan runkoihin.

Ovidiuksen Muodonmuutoksia-teoksen runoelmasta Apollo ja Hyakinthos nimensä lainannut It almost seemed a lily II, 2017 hankittiin Sara Hildénin säätiön kansainväliseen kokoelmaan. Reliefi kuuluu kasviaiheisten teosten kokonaisuuteen, jossa sukupuolisuus ja kristillinen symboliikka, kasvu ja kuihtuminen sekä Eros ja Thanatos yhdistyvät. Sarjan kaksi viimeisintä teosta esiteltiin yleisölle nyt ensimmäistä kertaa. Teoksen It almost seemed a lily IV, 2017 aiheena on lakastuva liljankukka ja Pioenen, 2017 pionin hauraat terälehdet.

Sara Hildénin taidemuseota varten koottu näyttely jatkoi museon kokoelmaan perustuvien kansainvälisten taiteilijoiden ja nykytaiteen ilmiöiden esittelyä. Se oli Berlinde De Bruyckeren ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa.