Thomas Houseago – WE
Sara Hildénin taidemuseolla on kunnia esitellä Thomas Houseagon ensimmäinen näyttely Pohjoismaissa. Isossa-Britanniassa syntynyt Thomas Houseago on noussut maailmanmaineeseen veistoksillaan, joita hän on luonut kipsistä, harjateräksestä, pronssista ja puusta. Tampereelle Houseago tuo myös uusia maalauksia sekä punapuu- ja kipsiveistoksia. Yksi teoksista on kunnianosoitus Sara Hildénin Säätiön kokoelmaan kuuluvalle Alberto Giacomettin (1901–1966) veistokselle Nainen rattailla (1943, 1962).
Parin viime vuoden aikana Houseago on löytänyt maalaamisen vapauttavan voiman. Näyttelyssä nähdään suurikokoisia ja ilmaisuvoimaisia Visions-sarjan maalauksia, jotka ovat syntyneet ulkoilmassa. Niiden aiheita ovat luonto, maisema, kosminen ykseys ja elämän kiertokulku. Syvästi henkilökohtaisissa teoksissa voi nähdä yhteyksiä eurooppalaiseen maisemamaalausperinteeseen ja pohjoiseen symbolismiin, kuten norjalaiseen Edvard Munchiin (1863–1944).
Houseagolle luovuus on perustavanlaatuinen inhimillinen ominaisuus, joka virtaa meissä kaikissa. Sara Hildénin taidemuseossa hän on päätynyt radikaaliin ratkaisuun: hän tuo omien töidensä ohella luovien yhteistyökumppaniensa teoksia, joiden kantavana konseptina on WE, ja asettaa näin ajatuksen luovasta työstä uuteen valoon. Hän kyseenalaistaa käsityksen taiteilijasta subjektiivisena toimijana ja ylistää kollektiivisempaa lähestymistapaa. Houseago esittelee veistoksiaan ja maalauksiaan Nick Caven keraamisten figuriinien ja Brad Pittin veistosten rinnalla. Musiikin ja elokuvataiteen saralla tunnetuiksi tulleet Cave ja Pitt tuovat nyt ensimmäistä kertaa ikinä näytteille kuvataidettaan – teoksia, jotka ovat syntyneet dialogissa Thomas Houseagon kanssa.
Vaikka kukin teoskokonaisuus on taiteilijansa nimissä, niiden esittely yhteisen otsikon alla heijastaa teosten ja tekijöidensä toisiinsa kytkeytyvää luonnetta. WE on avoin konsepti, joka rohkaisee uusiin tapoihin ajatella taiteen tekemistä ja taiteilijan roolia – ajattelutapoihin, joissa keskitytään vähemmän yksittäisen taiteilijan ideoihin. Houseagon mukaan WE-konseptiin sisältyvät kaikki taiteen lajit ja kaikki tekijät, joiden kanssa hän mahdollisesti tulee tekemään luovaa yhteistyötä. WE:n perimmäinen tavoite on levittää toivoa ja osallisuutta, sen puitteet saattavat laajeta ja osallistujakunta kasvaa. Projektin avaus kolmen omalla alallaan lahjakkuuksina tunnetun tekijän voimin korostaa vahvasti WE:n ajatusta, että taidelajien välisiä rajoja ei tarvita.
Houseago haluaa nostaa laajemmin esiin niitä lukemattomia elementtejä ja inhimillisiä kohtaamisia, jotka ruokkivat jokaisen taideteoksen syntyä. Hänen studionsa on jo kauan ollut paikka kohtaamisille ja keskusteluille. Studion toiminta ja fyysinen luonne muodostavat pohjan teokselle Cast Studio (2018), joka on Sara Hildénin taidemuseossa järjestettävän näyttelyn pääteoksia. Veistos toimi niin performanssinäyttämönä kuin keskustelufooruminakin. Cast Studioon liittyneet keskustelut ja dynamiikka ovat vaikuttaneet myös WE-konseptin syntyyn.
Puhuessaan viimeaikaisista kokemuksistaan Houseago kertoo siirtyneensä egoa korostavasta ajattelutavasta perustavanlaatuiseen oivallukseen: ”Minä en ole yksi minä. Minä olen me, WE!” Hän suhtautuu lämpimästi ajatukseen kaikkien asioiden keskinäisestä riippuvuudesta niin luomisprosessissa kuin muussakin elämässä. Hän perustaa käsityksensä vuosisatoja vanhaan ajatteluun, jossa käsitys minästä katoaa ja me kaikki olemme yhteydessä toisiimme.
Egoon ja minäkäsitykseen viitataan usein, kuten maalauksessa Vision Painting II – Soul Visit – Dead Self & Before Birth ja sarjassa Psychedelic Construction Mask sekä kuuluisassa varhaisemmassa teoksessa, Houseagon omaa fyysistä hahmoa kuvaavassa kipsivaloksessa Squatting Man (2005). Teos voidaan tulkita kovaksi ja tyhjäksi kuoreksi, jonka sen asukas on luonut yltään. Pahvilaatikoista tehdyt Soul House -veistokset esittävät psykologisia mielentiloja, joihin laatikoiden kyljessä näkyvä muuttofirman logo tuo omaa runollista vaikutelmaansa. Näiden kuviteltujen ympäristöjen rinnalla näyttelyssä nähdään figuratiivisempia Vision Paintings -sarjan teoksia, jotka kertovat taiteilijan löytöretkistä omaan mieleen ja ulkomaailmaan.
Kunkin mukana olevan taiteilijan teoksiin johtaneet veistoprosessit edustavat omalla tavallaan ajan mittaan tapahtuvan muodonmuutoksen ja kirkastumisen tasoja. Nick Caven teoksissa muutos käy ilmi konkreettisesti sarjassa lasitettuja keramiikkahahmoja. Teossarja The Devil – A Life kuvaa 17 kohtauksessa paholaisen elämää viattomuudesta kokeneisuuteen ja oman kuolevaisuuden kohtaamiseen. The Devil – A Life on Caven ensimmäinen laaja kuvataiteellinen teoskokonaisuus. Siihen kuuluu 17 yksittäistä, 15–50 senttimetriä korkeaa hahmoa, jotka Cave on muotoillut käsin, maalannut ja lasittanut Englannissa vuosina 2020–22. Sarjan esteettinen ilme viittaa viktorianaikaisiin Staffordshiren litteäselkäisiin keramiikkakoristeisiin, joita Cave keräilee. Caven assistenttina sarjan toteuttamisessa on toiminut Corin Johnson.
Valikoima Brad Pittin veistoksia on ensimmäistä kertaa esillä julkisesti. Mukana on muun muassa ihmisvartalosta tehtyjä muotteja hyödyntävä kipsipaneeli, joka kuvaa tarinallista ammuskelukohtausta, sekä jalustalle asetettuja läpinäkyvästä silikonista tehtyjä talonmuotoisia veistoksia, joita on ammuttu erikaliiperisilla aseilla. Teokset ovat pysäytyskuvia luodin liikeradasta ja sen tuhovoimasta. Toinen talorakennelma – Pittin ensimmäinen veistos nimeltään House A Go Go (2017) – on karkeasti laudanpätkistä koottu 46 senttimetriä korkea rakennus.
Taiteilijat
Thomas Houseago (s. 1972 Leeds, Iso-Britannia) edustaa uudenlaista lähestymistapaa veistotaiteen perusaiheeseen, ihmisruumiiseen. Hän käyttää klassiseen ja modernistiseen kuvanveistoon yhdistettäviä materiaaleja – veistettyä puuta, savea, kipsiä ja pronssia – mutta myös vähemmän perinteisiä materiaaleja kuten harjaterästä ja hamppua. Houseago opiskeli Leedsin taidekorkeakoulun Jacob Kramer Collegessa Englannissa vuosina 1990–91 ja suoritti kandidaatintutkinnon Saint Martinsin taidekoulussa Lontoossa. Vuosina 1994–96 hän opiskeli De Ateliers -taidekoulussa Amsterdamissa.
Nick Cave (s. 1957 Victoria, Australia) on taiteilija ja laulaja-lauluntekijä. Warracknabealissa Victorian maaseudulla syntynyt Cave innostui kuvataiteesta jo nuorena. Vuonna 1976 hän opiskeli maalaustaidetta Caulfield Institute of Technologyssa (Monashin yliopistossa Melbournessa), mutta jätti opintonsa keskittyäkseen musiikin tekemiseen ja muutti 1980-luvulla Berliiniin ja Lontooseen. Sara Hildénin taidemuseossa on esillä hänen ensimmäinen suuri kuvataiteellinen teoskokonaisuutensa, viimeaikaisen keramiikkainnostuksen tuloksena syntynyt The Devil – A Life.
Brad Pitt (s. 1963 Oklahoma, USA) kuuluu aikamme arvostetuimpiin ja muuntautumiskykyisimpiin elokuvanäyttelijöihin. Taiteilijana Pitt on pääosin itseoppinut. Sara Hildénin taidemuseo esittelee hänen teoksiaan julkisesti ensimmäistä kertaa.
